KIINANHARJAKOIRASTA

Kiinanharjakoirien arvellaan polveutuvan afrikkalaisesta canis africanuksesta, joita kulkeutui teelaivojen mukana Kiinaan. Ensimmäiset merkinnät karvattomista koirista löytyy Han-dynastian ajalta n. 200 eaa-220jaa. "Kiinalaisiksi koiriksi" kutsutuista koirista kehittyi oma rotunsa 1700-luvulla. Havaintoja karvattomista koirista on sekä Aasiasta että Afrikassa 1700 – ja 1800 – lukujen aikana. Koska karvattomuus on periytyvää, koirien jälkeläiset olivat helposti tunnistettavia ja kummallisia matkamuistoja. Merimiesten mukana kulkeneita koiria löytyikin satamakaupungeista laivareittien varsilta.

​

Suomeen ensimmäinen harjakoira tuli 1986 Ruotsista. Koira oli China Crest’s Spring Rose Of Sweden ja se tuotiin Blue Crest’s – kenneliin.

​

Kiinanharjakoira kuuluu seura- ja kääpiökoiriin (roturyhmä FCI 9) ja väritys voi olla mikä vain. Turkin väritys voi muuttua iän myötä, musta pentu ei välttämättä pysy täysin mustana ja turkin sävy voi muuttua. Rodun sisällä on kaksi keskenään selkeästi eroavaa tyyppiä: sirompi kaurismainen tyyppi sekä vankempi luustoltaan raskasrakenteisempi cobby. Runko on keskipitkä tai pitkä, ei neliö.

​

Kiinanharjakoirasta on karvaton naku ja karvainen muunnos (puuteri tai powder puff). Nakun runko on karvaton sekä sileä, karvaa on pelkästään päässä, hännässä ja käpälissä. Ihanteena on, että harja alkaa otsapenkereestä jatkuen niskaan kaveten. Kiinanharjakoiran karvaisella puuteri-muunnoksella on taas harsomainen ja pitkä pehmeä karva. Kiinanharjakoiran iho on pehmeä ja lämmin koskettaessa.

​

Ystävällinen kiinanharjakoira sopii kaikille, jotka arvostavat kiintymystään osoittavaa koiraseuraa ja joilla on antaa koiralle runsaasti aikaa. Kiinanharjakoira on parhaimmillaan perheessään ihmisten kanssa, joihin se kiintyy kovasti. Myös harrastuskoirana agilityssä, näyttelyissä ja oikeastaan kaikessa mitä vain keksit sen kanssa harrastaa. Pentuna sen kanssa voi aloittaa jo varhain tutustumalla erilaisiin paikkoihin ja alustoihin: autossa matkustamiseen, rappusiin, hissiin, yksinoloonkin pienin askelin. Kunhan pentu vain saa hyviä varhaisia kokemuksia. 

​

Kesäisin nahka suojataan vaatteella tai aurinkorasvalla auringonpaahteelta, vaikkakin nakut yleensä ovat auringonpalvojia. Talvella naku tarvitsee vaatetta pakkasien aikaan. Puuteria ei tarvitse eikä pidä pukea laisinkaan. Lumi ja lika on hyvä poistaa turkista ulkoilun jälkeen.

​

Puuterin turkki vaatii alusta saakka huolenpitoa, pennun turkki kokee kasvaessaan takkukauden ja silloin on tärkeää kammata turkki auki päivittäin. Myöhemmin puuterin turkki kaipaa ylläpitoa n. kaksi kertaa viikossa. Pentu kannattaa opettaa alusta saakka käsittelyyn, turkin pesuun ja harjaukseen sekä kynsien leikkaukseen. Korvat saattavat tarvita apua noustakseen pystyy, jolloin niitä tuetaan teipein ja tarvittaessa trimmataan korvakarvat kevyemmiksi jos ne aiheuttavat ongelmia korvien vahvistumisen aikaan. Puuterilla saa olla myös luppakorvat, mutta nakun korvat tulee olla pystyt.

​

Hyvä sivusto rodun saloihin löytyy Suomen Kiinanharjakoirat Ry:ltä 

josta löytyy kattavasti tietoa perinnöllisistä sairauksista ja muuta mielenkiintoista. 

​