• Stina S-K

Houdinin vikaa ja syyslomailua

Toinen koti, äitini lapsuus- sekä samalla kertaa omat mummolan maisemat Keski-Suomessa ovat ihastuttavat kerta kaikkiaan. Mummola on Sinervän rannalla Multialla ja sinne on hyvä matkata aina reissuillamme. Multialta on lyhyt matka joka paikkaan.


Tällä kertaa mukana matkasi weimarimme Sisu, joka nautti huomiosta sekä mummon antamista herkkupaloista. Matka oli tällä kertaa puhtaasti huvimatka, asiaan ei liittynyt koiranäyttelyitä tai kokeita tällä kertaa. Nautimme syksyisestä ulkoilmasta Hallinmetsässä ja Runoilijanpolulla lenkkeillen ja mummolan rannassa tuulia haistellen.



Hallinmetsää tutkimassa


Omassa rannassa sorsia katsomassa

Aiemmin ollessamme täällä päin matkalla olemme huomanneet että koiria ei kannata jättää yksikseen pitkiä aikoja. Weimarinseisoja on erittäin älykäs sekä myös aktiivinen rotu. Se on myös yhden perheen, ja usein myös yhden ihmisen koira. Olimme samalla tavalla reissulla Keski-Suomessa, ja silloin ohjelmassa olivat hautajaiset joiden ajaksi jätimme koiran odottamaan kotiin itsekseen. Kesken toimituksen kuului kirkon ulkopuolelta haukku, joka kuulosti kovin tutulta.. sillä hetkellä en kiinnittänyt asiaan sen suurempaa huomiota, mutta kirkollisten toimitusten jälkeen muistotilaisuuteen siirryttäessä meidän korviin kantautui uutinen, että iso harmaa koira oli juoksennellut irrallaan kirkolla sekä myös liikenteen seassa. Multian kirkonkylä kun ei ole suuren suuri niin jäljestävältä koiralta ei tuottane vaikeuksia löytää omien ihmisten hajujäljet. Sisu oli saanut lukitun ulko-oven auki ja lähtenyt meidän perään, käynyt juoksentelemassa kirkon parkkipaikalla auton ympärillä ja yrittänyt haukulla löytää omistajansa. Naapuri oli yrittänyt houkutella koiraa, mutta se ei ollut antautunut kiinni. Loppu hyvin kaikki hyvin, koira oli kunnossa ja tuli heti luokse kun vain rakkaat omistajat saapuivat häntä noutamaan.


Tämä episodi muistissa olin viisaampi kun suunnittelin vieväni tytöt Tuurin kyläkauppaan ja otin Sisun mukaan automatkalle. Sisu on tottunut autossa kulkija, ja osaa olla rauhassa autossa pitempiäkin aikoja. Ulko-ovien lukkoihin en kyllä vieläkään luota, olemme hankkineet kotiin ovien vääntönuppien ympärille murtosuojat juurikin koirien nohevuuden vuoksi. Sisu-Houdini nimittäin toisti pakomatkan heti kun tulimme kotiin tältä surullisen kuuluisalta hautajaisreissulta. Silloin emme olleet myöskään kotona, mutta koira kyllä ilmestyi heti kuin tyhjästä kun kutsuttiin. Näiden kanssa saa aina olla sydän syrjällään. Weimarinseisoja on luonteeltaan erittäin omistajassaan kiinni oleva koira. Meillä tämä on ainakin erittäin näkyvä piirre.




Omassa pihassa meillä ei ole varsinaista koiran ulkohäkkiä vaan takapiha on kokonaan aidattu koirien käyttöön. Koirat ovat kyllä ottanut takapihan reviirikseen eikä omatoimisia pakomatkoja ole tätä kautta tapahtunut. Vaikka talvella lumipenkat kasvavat ja viime talvenakin olisi ollut mahdollisuus mennä varsin helposti aitojen yli, koirat pysyivät tontilla. Karkailuhalut näkyvät ainoastaan silloin jos seisojamme on jätetty jostain syystä yksin.



Syyslomalla Multialla päästin eräänä aamuna Sisun aamutarpeille pihaan ja koira suuntasi heti rantaan. Lähdin katsomaan mitä siellä oikein oli, sumu oli sakea eikä näkyvyys ollut hyvä. Koira karkotti viisi heinäsorsaa jotka joten kuten sain kameralle. Siinä olisi ollut paikka eräksi :) Hienoa seurata kun talo on järven rannalla, mitä vesilintuja aina milloinkin pesii rannalla ja miten erinäköisenä järvi aina eri vuodenaikoina näyttäytyy. Järvimaisema on ylipäänsä kyllä yksi parhaimmista mitä Suomen luonto tarjoaa.




Näihin tunnelmiin, hyvää yötä. Vielä ennätetään metsojahtiin ja jos siitä sitten kehkeytyisi seuraava postauksen aihe.


14 katselukertaa

Sijaitsemme

Sakkolankatu 2

80200 JOENSUU

SUOMI FINLAND

sukansyojan@gmail.com

MARKO KAREINEN

+358443568929

STINA SAXLUND-KAREINEN

+358503417829

 

Yhteydenotto

Sivuston tekstien ja kuvien kopiointi ja käyttö ilman lupaa kiellettyä.

© 2018 by Stina Saxlund-Kareinen. Proudly created with Wix.com